keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Se on moro! Mää osallistuin ekaa kertaa oikein seminaariin viime viikonloppuna. Me päästiin "ylimääräisinä" emännän kanssa Vappu Alatalon hyppyseminaariin. Ollaan molemmat vielä vähän höyryissä koulutuksen jäljiltä, oli meinaan hiano kokemus. Siellä käytiin läpi Susan Salon metodien pohjalta hyppytekniikkaa. Tavoitteena on itsenäinen koira (mul on siinä vähän vielä tekemistä), hyppäämisen taito ja turvallinen hyppääminen omaa kroppaa säästäen. Ja koskaan kuulemma tuu valmiiksi (tässäkin on vähän opettelemista). Emäntä nyt kuitenkin hoiti noi teoriapuolet ja mut otettiin kehiin sitten käytännön harjoittelussa. Meitä hurttia oli mukana yhteensä 15, joista 5 oli jatkoryhmässä ja loput kahdessa perusryhmässä. Mää olisin kyllä mielestäni voinu mennä suoraan siihen jatkoryhmäänkin, mutta emäntä oli toista mieltä. No, ehkä ne jatkolaisten harjoitukset olis ollu vähän liikaa. Itse harjoitukset meillä perusryhmäläisillä oli tosi iisejä, niiden pohjalta Vappu arvioi hyppytekniikkaa (mm. ponnistuspaikkaa, painonsiirtoja, hyppykulmia ja tasapainottamista). Mun tekniikka on kuulemma aika hyvä, painonsiirtoa saisi tulla enemmän takapäälle ennen hyppäämistä, et saatais kaikki mun voimani käyttöön. Just tän vuoksi mää kauhon vähän liikaa etutassuilla vauhtia hyppyyn. Mää koitin röyhistellä rintaani ja näyttää maxilta, mutta kyllä Vappu mut medikoiraksi mitoistani huolimatta luokitteli. Makseihinhan mää kuulun, mutta hyppykorkeudet on kuulemma mulle vähän liikaa...Toisena päivänä sitten otettiin kasvavia sarjoja, joissa viimeistä hyppyväliä kasvatettiin ja Vappu tarkasteli, miten mää osaan suhteuttaa hyppyjä uusiin etäisyyksiin. Vähän steppaamiseksihan se kieltämättä välillä meni. Saatiin omat ohjeet, miten hyppyreenejä pitäisi jatkaa. Sit mulle tuli vähän omia ohjeita ton ylikuumenemisen eli kilahtamisen suhteen. Käytössä on nyt time-outit. Noloa. Ja mamma sai ohjeet olla hosumatta niillä käsillään, kun mää tulkkaan sen kaiken "huutamiseksi" ja sit muakin alkaa hermostuttaa, kun en tiä, mitä pitäis tehdä.

Seminaarista intoutuneena mamma varas meille yksityistunnin Janita Leinoselle, joka on kisannut kuuron bordercollien kanssa ja on muutenkin AIKA guru. Sitä ennen Niina-Liina Linnan koulutus ja tietty omat reenit uusien tuulien siivittämänä. Mamma tossa tokasi, että se aikoo kaivaa musta esiin kaiken mun potentiaalin itsensä kouluttamisen kautta. Jes, tuskin maltan odottaa!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti