Gurun opissa

Juuri sinä päivänä, kun talvi päätti vihdoinkin tulla, lähdimme me emännän kanssa pikkuretkelle. Ajelimme kovassa tuiskussa ja tuiverruksessa Kaarinaan Janita Leinosen agilityoppiin. Mua ei paljon loskasade haitannut, vetelin vain reilun kahden tunnin nokoset mennen tullen. Olinkin elämäni voimissa koko reenin ajan, vaikka motivaatio ei ole kyllä koskaan ollut ongelma, kun puhutaan agilitystä. Janita oli tehnyt meillä noin 20 esteen radan, jota ne sitten emännän kanssa ensin kuivaharjoitteli. Välillä olin kyllä näkevinäni, että emäntä ohjasi Janitaa niin kuin koiraa!!! Radalla näytti olevan melko haastaviakin kuvioita, joihin ne mietti soveltuvia ohjausvaihtoehtoja. Pääsin määkin vihdoinkin radalle ja siitä riemusta vetelin parit putket ja hypyt, joita sattui lähellä olemaan. Mulle jäi päällimmäiseksi mieleen nämä jutut (tietoa tuli niin paljon, että osa vasta muhii mielessä):

1. Agilityratojen suorittaminen on meille koirille luontaista ja helppoa sen jälkeen, kun esteet on hallussa. Tämä edellyttänee kuitenkin mun emännältä ohjaustaitoja. Siis kyllä mää oon tiennyt tän jutun alusta alkaen - kyllä mää osaan, jos vaan mulle kerrotaan, mitä mun halutaan tekevän!
2. Koira kyllä suorittaa sen eteen tulevat esteet, jos sillä on siihen mahdollisuus. Kyllä - ja täysiä! Ja koko ajan ulisten!
3. Ohjaajan tulisi miettiä koiran näkökulmasta, missä haluaisi ohjaajansa olevan kertomassa, mitä pitäisi tehdä ja mihin ollaan menossa. Joo, kunhan emäntä pysyy omassa lestissään, eikä ala hyppiä ja suorittaa esteitä!
4. Ajoitus! Ohjaajan pitää hyvissä ajoin kertoa, mihin koiran seuraavaksi pitäisi edetä. Koiran ponnistaessa edelliselle esteelle, sillä pitää olla tieto, mihin ollaan menossa seuraavaksi. Tässäpä emännälle pähkinä! Ei paljo huutelut auta meillä! Sinne mennään, mihin kuono osoittaa.
5. Ohjaajan tulisi miettiä koiran reitti radalla piirrettynä viivana. Este esteen perään  -ajattelun sijaan. Tärkein asia on ohjaajan vartalon linjoja ja  liikkeitä sekä ohjaajan katseen suunta. Enhän mää nyt palloakaan lähde emännän selän takaa noutamaan, vaan sieltä mihin sen vartalo, katse ja käsi osoittavat. Miten tää voi olla muka vaikeeta?!
6. Kontaktien opetteluun ei oo oikotietä. JOOO! Harjoitellaan vaan kotona ensin takapää kaikilla korokkeilla --> paljon namipalkkaa. Nam! Ja sitten jatketaan agilityreeneissä varsinaisilla kontaktiesteillä.
7. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: rohkeutta kokeilla ja tehdä virheitä!!!!

Tässä nyt vain murto-osa meidän nappaamistamme opeista. Emännälle tällä reissulla oli suuri merkitys. Olla sellaisen ihmisen opissa, joka tietää millaista on elämä ja agilityn harrastaminen kuuron koiran kanssa. Musta on vaan kivaa tehdä näitä juttuja yhdessä ja onhan se hienoo, jos yhteispeli tulee kentillä sujuvammaksi. Muuten me eletäänkin jo sopivasti symbioosissa :)

Se on moro! Mää osallistuin ekaa kertaa oikein seminaariin viime viikonloppuna. Me päästiin "ylimääräisinä" emännän kanssa Vappu Alatalon hyppyseminaariin. Ollaan molemmat vielä vähän höyryissä koulutuksen jäljiltä, oli meinaan hiano kokemus. Siellä käytiin läpi Susan Salon metodien pohjalta hyppytekniikkaa. Tavoitteena on itsenäinen koira (mul on siinä vähän vielä tekemistä), hyppäämisen taito ja turvallinen hyppääminen omaa kroppaa säästäen. Ja koskaan kuulemma tuu valmiiksi (tässäkin on vähän opettelemista). Emäntä nyt kuitenkin hoiti noi teoriapuolet ja mut otettiin kehiin sitten käytännön harjoittelussa. Meitä hurttia oli mukana yhteensä 15, joista 5 oli jatkoryhmässä ja loput kahdessa perusryhmässä. Mää olisin kyllä mielestäni voinu mennä suoraan siihen jatkoryhmäänkin, mutta emäntä oli toista mieltä. No, ehkä ne jatkolaisten harjoitukset olis ollu vähän liikaa. Itse harjoitukset meillä perusryhmäläisillä oli tosi iisejä, niiden pohjalta Vappu arvioi hyppytekniikkaa (mm. ponnistuspaikkaa, painonsiirtoja, hyppykulmia ja tasapainottamista). Mun tekniikka on kuulemma aika hyvä, painonsiirtoa saisi tulla enemmän takapäälle ennen hyppäämistä, et saatais kaikki mun voimani käyttöön. Just tän vuoksi mää kauhon vähän liikaa etutassuilla vauhtia hyppyyn. Mää koitin röyhistellä rintaani ja näyttää maxilta, mutta kyllä Vappu mut medikoiraksi mitoistani huolimatta luokitteli. Makseihinhan mää kuulun, mutta hyppykorkeudet on kuulemma mulle vähän liikaa...Toisena päivänä sitten otettiin kasvavia sarjoja, joissa viimeistä hyppyväliä kasvatettiin ja Vappu tarkasteli, miten mää osaan suhteuttaa hyppyjä uusiin etäisyyksiin. Vähän steppaamiseksihan se kieltämättä välillä meni. Saatiin omat ohjeet, miten hyppyreenejä pitäisi jatkaa. Sit mulle tuli vähän omia ohjeita ton ylikuumenemisen eli kilahtamisen suhteen. Käytössä on nyt time-outit. Noloa. Ja mamma sai ohjeet olla hosumatta niillä käsillään, kun mää tulkkaan sen kaiken "huutamiseksi" ja sit muakin alkaa hermostuttaa, kun en tiä, mitä pitäis tehdä.

Seminaarista intoutuneena mamma varas meille yksityistunnin Janita Leinoselle, joka on kisannut kuuron bordercollien kanssa ja on muutenkin AIKA guru. Sitä ennen Niina-Liina Linnan koulutus ja tietty omat reenit uusien tuulien siivittämänä. Mamma tossa tokasi, että se aikoo kaivaa musta esiin kaiken mun potentiaalin itsensä kouluttamisen kautta. Jes, tuskin maltan odottaa!!!

Morjens pitkästä aikaa! Mulla on ollut vähän hässäkkä päällä tässä kesän ja alkusyksyn aikana, enkä ole ehtinyt yhtään päivittää tapahtumarikkaan elämäni uusimpia käänteitä. Kesä - helteet ei oo todellakaan mun juttu! Ja sitten se pukkas vielä vatsataudinkin parhaimpaa lomailuaikaan. Siitä selvittiin, mutta kohonneita maksa-arvoja (jotka paljastu ihan siinä sivussa verikokeista) tarkkaillaan vieläkin. Emäntä tietenkin ajatteli heti, että lomalla on tissuttelu karannut ihan käsistä ja rajoitti mun satunnaiset viinilasien lipaisuja reilusti. Mutta kun ne lasit joskus jää siihen sohvapöydälle, enkä mää voi vastustaa kiusausta...Totta puhuen ne arvot oli viisinkertaiset ja nyt ne on normaalirajoissa. Kukaan ei tiedä, miksi ne nousivat niin hurjiksi. Toivottavasti kyseessä oli ohimenevä ilmiö.

No, mutta on mun elämässä muutakin kuin terveysasioita. Me ollaan muuttamassa ja mää saan ihan ikioman pihan!!! Olen ollut ahkerasti sekoittamassa remonttitouhuja ja hepuloimassa uudessa kodissa, jossa pääsee muuten tosi hyvin juoksemaan ympäri!! Olen löytänyt uusia houkuttelevia materiaaleja, kuten sahanpurut ja lasivillapaketit. Hepuliin saan hyvät vauhdit lasivillapaketin päältä, kannattaa kokeilla, jos on joskus mahdollisuus! Pihassa oon makoillut ja pitänyt vahtia. Nyt en kyllä enää jaksa reagoida jokaisiin naapureiden liikkeisiin, johon emäntä lienee tyytyväinen. Mulla on myös uusi kaveri Sulo, joka asuu meidän tulevan kodin naapurissa. Se on semmoinen pieni kaveri, joka mun onnekseni innostuu jahtaamaan mua omenapuiden katveessa. Sillä on ainakin viisi kertaa lyhyemmät jalat, joten voitte arvata ettei se saa mua koskaan kiinni!! Ja silti se jaksaa yrittää, huippua! Yks hiano juttu on myös se, että meillä on uudessa pihassa hiano keinu, jossa ollaan sitten juotu ja SYÖTY monenlaisia herkullisia eväitä. Kyllä siinä keinussa yksi kärhämäkin jo sattu, kun mää juuri tarkkaan seurasin, että mitä se emäntä olikaan niiden leipien päälle laittanut ja samaan aikaan meidän muurari rupes taputtelemaan mun mahaani ja puhu jotain kesäkiloista. Mulla vähän hitsasi silloin kiinni, hävettää vähän näin jälkikäteen. Se muurari on kyllä hyvä tyyppi, mutta kyllä mää oon siihen sen episodin jälkeen vähän varautuneesti suhtautunut. Ei pidä ruveta hipeltämään mun arkoja alueitani ilman mitään varoitusta.

Agilityssä on käyty vaihtelevasti. En tiä, mut mulla on viime aikoina tullut jotain bläkäreitä aina välillä. Viime reeneissä yhdessä putkessa oli vähän vettä pohjalla ja hyi hitsi, mun tassuni kastu! Sitten radalla mää päätin, että määhän en putkiin mee. Kerran mää jopa aattelin, että voisihan tän putken päällekin vaihteeksi kiivetä, en ollut meinaan sitäkään ennen kokeillu. Emäntä pyöritteli silmiään, kun ne ohjaajan kanssa veti putken suoraksi ja kasaan ja houkutteli mua sinne ihan niin kuin silloin alkeiskurssilla pari vuotta sitten. Sai muuten helposti namit nassuun. Tänään on taas reenit, katotaan mitä uusia juttuja kehitän tällä kertaa!

Innovatiivista syksyä kaikille! :D

Paluu agilitykentille!

Mää pääsin eilen reeneihin!! Saikku on vihdoinkin ohi!! Aavistelin jo hyvää, kun mamma koplasi eteisen kaapista reenipussukkaa. Ja kyllähän me reeneihin lähettiin ja vielä Niihamaan. Paikalla oli koko ryhmä (=kaikki ihanat tytöt) JA UUSI ryhmäläinen. Muuten ihan hyvä tyyppi se uusi labbis, mutta se on uros! Joudun jakamaan haaremini...onneksi se ei oo kovin hanakka kaveri, joten päätin olla huomioimatta sitä mitenkään. Otin vaan tottuneesti porukan kärkipaikan jäähdyttelylenkillä. Ei se tuntunut olevan siitä millänsäkään, joten uskon, et meillä ei tule olemaan ongelmia.

No, mutta reenit meni ok. Emännälle sopivat, riittävän yksinkertaiset radat, mutta jotain kommervenkkiä kuitenkin, ettei se pääse liian helpolla. Mulla oli vauhti päällä ja emäntä sai heti palautetta mun kontaktien räiskimisestä. Emäntä sai valssata kohdassa jos toisessa ja juosta hiki hatussa, jotta se ehti tekemään koreografiansa ennen mun salaman nopeita esteiden suorittamisia. Mulle oli laitettu esteet matalammalle tasolle, mikä oli ehkä tässä vaiheessa ihan ok juttu. Ei sillä, etten mää pystyis korkeampiakin hyppäämään, mutta kun on ollut toi selkäjumi. En kyllä pahemmin joutunut teputtelemaan ennen esteitä, saikku ja tropit oli varmaan tehneet tehtävänsä. Täytyy muuten nyt vielä mainostaa, että mun nivelet on virallisestikin Kennelliiton mukaan ihan priimat ( AA + OO)! Ja sitten vielä tosta reenipaikasta eli tykkään hiekkapohjasta reenialustana enemmän kuin hallin matosta. Maapohja on tukevampi tassujen alla ja siitä saa mukavat tehosteet aikaiseksi kurvauksissa ;o)
Vauhdikasta toukokuun jatkoa kaikille!

nivelkuvauksia ja hammaskivenpoistoa

Kyllä on kummallinen pääsiäisloman aloitus sanon mää! Jouduin eläilääkärille nivelkuvauksiin ja hammaskiven poistoon, karseeta touhua. En ehtinyt tsekata paikkoja ollenkaan, kun se lekuri jo tuikkas piikin persuksiin. Ja mää huusin kuin pieni possu!! Ja sitten kuvattiin lonkat, selkä ja kyynärpäät yhessä rytäkässä. Lääkäri antoi jo alustavia lausuntoja, mutta kennelliittohan ne sitten virallisesti tarkastaa ja luokittelee. Mää koitin emännälle kyllä sanoa, että priimaa ne on kaikki tyynni, mutta eihän se mitään usko! Ja sitten se oli niiiin helpottunut, kun lääkäri kertoi, että lonkat on luultavasti aata, kyynärät nollaa ja selässäkään ei näy mitään poikkeavaa. Mutta jostain ne jumit sinne kuitenkin aina tulee...Lääkäri määräsi nyt kolmen viikon tauolle agilitystä (niiiiin pitkälle!!!) ja siihen päälle vielä tulehduskipulääkekuurin. Ja kielsi kaiken riehumisen ja hyppelyn - hmm, siinä on haastetta! Eniten tässä nyt harmittaa, kun ens viikolla olis ollu reeneissä koirienvaihtoa luvassa. Odotin jo innolla, että ketä pääsen käskyttämään ja kuka saa kunnian yrittää pysyä mun vauhdissani. Ja ei se olis emännällekään tehnyt pahaa, sille vois olla pikkusen hankalaa antaa suullisia ohjeita kuuleville kanssasisarilleni. Mää jo hieroin karvaisia tassujani ja nautiskelin ajatuksella, kuinka ne muut aattelee kuuron koiran ohjauksen poikkeavan muusta ohjauksesta vain äänenkäytön puuttumisena. Siinä voi olla jokunen muukin huomioitava juttu. No, saamme varmasti kokeilla vaihtoa jollain muulla reenikerralla.

No, nyt alkaa leppoisat ajat. Hymy on valkoinen, kun hampaista on poistettu hammaskivi ja ne on kiillotettu. Ihan kiva, voin keskittyä kulmakunnan neitojen hurmaamiseen!

Hyvää pääsiäistä kaikille! Älkää syökö pääsiäismunia, ainakaan kovin montaa!

mummulassa

Vihdoinkin pääsin taas kotiin. Olin viikon mummulassa serkkukoirien Onnin ja Pessin ilona tai lähinnä viikko meni poikien järjestykseen laittamiseen. Ensimmäisen illan istuin ulkona lumikasan päällä ja nautiskelin omakotitalon pihaelämästä. Taisin kyllä olla se joka elämää siellä pihalla piti. Mummu jo vähän huolestui, että palellutanko takapuoleni kiinni lumikasaan, kun istuin ulkona kuin tatti pari tuntia. Ehei, ajattelin tehdä heti selväksi naapurustolle, että oon tullut pitämään niille kulmille jöötä. Ehkä odotin myös vähän emäntää, mutta jo toisena päivänä päätin, että otan mummun varaemännäkseni ja pidän sitä tiukasti silmällä. Meinasin vissiin omia mummua vähän liikaakin, kun sain tupenrapinat, kun aloin murista Onnille ja Pessille, jos ne meinas tulla kanssa rapsuteltavaksi. Ruokaa sain muuten yllinkyllin, mikä on erittäin tärkeä asia. Söin oman ruokani lisäksi myös serkkupoikien pöperöt. Tavallinen olotilani jatkava nälkä ja koko ajan jano -olotilani oli hetken tyydytettynä. Onni ja Pessi ei oikein ymmärrä hyvän ruuan päälle. Nyt oon kotona ja oon tosi väsynyt. Menee varmaan tämä viikonloppu lepäillessä ja toipuessa mummulan reissusta!

Urheilijan elämää

Tänään oli spesiaalipäivä: mulla kävi kotona koirahieroja. Emäntä laittoi tuulemaan, kun viime reeneissä (ja jo vähäkhn edellisissäkin) kieltäydyin hyppäämästä tai teputin ylimääräisiä askeliä aina ennen hyppyjä. Meidän ohjaajajahan sen kuningasajatuksen sitten vihdoin puki sanoiksi. Ehkä Carlos on niin jumissa, että se ei halua hypätä! No aijaa, ei paljon huvita riuhtoa, kun on alaselkä ihan juntturassa. Yritin kyllä viimeiseen saakka hypätä, mutta en vaan pystynyt. No, emäntä yritti ensin saada aikaa eläinfysioterapeutille, mutta se oli hieman vaikeasti tavoitettavissa. Sitten saimme vihiä hyvästä koirahierojasta, joka tietää agilitykoirien ongelmapaikat.

Täytyy myöntää, että olin ensin vähän skeptinen koko naista kohtaan. Tulee nyt noin vaan mun kotiini ja alkaa möyhentää mun kipeitä lihojani. Annoin kuitenkin sille tilaisuuden, kun emäntäkin loi niin toiveikkaita katseita suuntaani. Kyllähän mää voisin hetken lattialla pehmoisella peitolla köllötellä, kun ei parempaakaan tekemistä ollut juuri sillä hetkellä. Se hieroi mun selkäni kauttaaltaan, taka- ja etukoivet ja venytteli vielä lopuksi ojentajat, koukistajat ja lähentäjät. Sanoin sille muutamaan otteeseen pari valittua sanaa, kun se sai hyppysiinsä tosi kipeitä kohtia. Suurimman osan ajasta olin kyllä silmät kiinni ja nautin. Ja sitten lopuksi en olis halunnut nousta lattialta ollenkaan ylös. Tuomiona oli, että lanneranka on aivan jumissa (selkäranka on hukkunut jonnekin lihojen väliin ja HUOM! en kuulemma ole ollenkaan lihava!!) ja myös lapaluiden tienoilla on kireitä ja kipeytyneitä lihaksia. Raajojen nivelten liikkuvuus on hyvä, kiitos emännän tekemien lihashuoltotoimenpiteiden! Hierontaa on kuulemma tiedossa 3 kertaa, mahtavaa!! Agilitystä tulee nyt pakkotaukoa 2 viikkoa, kun meillä on emännän kanssa vähän muita menoja!! Heippa ja pitäkäähän huolta lihoistanne!