lauantai 19. maaliskuuta 2011

Urheilijan elämää

Tänään oli spesiaalipäivä: mulla kävi kotona koirahieroja. Emäntä laittoi tuulemaan, kun viime reeneissä (ja jo vähäkhn edellisissäkin) kieltäydyin hyppäämästä tai teputin ylimääräisiä askeliä aina ennen hyppyjä. Meidän ohjaajajahan sen kuningasajatuksen sitten vihdoin puki sanoiksi. Ehkä Carlos on niin jumissa, että se ei halua hypätä! No aijaa, ei paljon huvita riuhtoa, kun on alaselkä ihan juntturassa. Yritin kyllä viimeiseen saakka hypätä, mutta en vaan pystynyt. No, emäntä yritti ensin saada aikaa eläinfysioterapeutille, mutta se oli hieman vaikeasti tavoitettavissa. Sitten saimme vihiä hyvästä koirahierojasta, joka tietää agilitykoirien ongelmapaikat.

Täytyy myöntää, että olin ensin vähän skeptinen koko naista kohtaan. Tulee nyt noin vaan mun kotiini ja alkaa möyhentää mun kipeitä lihojani. Annoin kuitenkin sille tilaisuuden, kun emäntäkin loi niin toiveikkaita katseita suuntaani. Kyllähän mää voisin hetken lattialla pehmoisella peitolla köllötellä, kun ei parempaakaan tekemistä ollut juuri sillä hetkellä. Se hieroi mun selkäni kauttaaltaan, taka- ja etukoivet ja venytteli vielä lopuksi ojentajat, koukistajat ja lähentäjät. Sanoin sille muutamaan otteeseen pari valittua sanaa, kun se sai hyppysiinsä tosi kipeitä kohtia. Suurimman osan ajasta olin kyllä silmät kiinni ja nautin. Ja sitten lopuksi en olis halunnut nousta lattialta ollenkaan ylös. Tuomiona oli, että lanneranka on aivan jumissa (selkäranka on hukkunut jonnekin lihojen väliin ja HUOM! en kuulemma ole ollenkaan lihava!!) ja myös lapaluiden tienoilla on kireitä ja kipeytyneitä lihaksia. Raajojen nivelten liikkuvuus on hyvä, kiitos emännän tekemien lihashuoltotoimenpiteiden! Hierontaa on kuulemma tiedossa 3 kertaa, mahtavaa!! Agilitystä tulee nyt pakkotaukoa 2 viikkoa, kun meillä on emännän kanssa vähän muita menoja!! Heippa ja pitäkäähän huolta lihoistanne!

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Schapepäivä

Lauantaiaamu alkoi energisissä merkeissä, koitin herätellä emäntää jo useaan otteeseen ja vihdoin kasin jälkeen päästiin aamuapalalle ja -lenksulle. Oli komee keli ja niin monta komeeta lumikukkulaa, joita en vielä ollut valloittanut! Aurinko paistoi ja tunsin olevani elämäni kunnossa. Melkein aamukahvipöydästä me lähdettiinkin tapaamaan kanssasisaria ja -veljeä Kaukajärven jäälle, jossa oli schapekokoontuminen. Paikalla oli vanha tuttu Caro sekä Roki ja pikkupirpana Elli. Mun päiväni oli alkanut niin aurinkoisissa merkeissä, että en jaksanut edes ärähtää Ellille, vaikka yleensä sanon noille pikkutyypeille suorat sanat heti ensimetreillä. Meillä oli hyvä joukko koossa, kirmattiin pitkin latujen reunoja (ja latuja) aina hiihtäjien välissä. En tiä, oliko ne yhtä innoissaan.

Treffeiltä me kurvattiin suoraan Lempäälään Agilitykisoihin (ihan vaan tsekkaan schape-edustusta). Siellähän oli tuttuja vaikka kuinka ja mukavaa porukkaa muutenkin. Ihania namien hajuja ja tosi herkullinen kanttiini. Olisin voinut päivystää siinä kahvien ryystäjien kanssa, mutta emäntä halus katella kisaajia. Ite meinasin suikata kolmosten radalle, se näytti aika kivalta! Olis kerrankin vähän enemmän kuvioo kuin meidän harkoissa yleensä. Täytyy nyt sanoa, että olin oikeasti tosi hienosti ja rauhallisesti kisoissa (miksi sitä hermostuis, kun ei metelikään mua häiritse). Emännälle taas iski agilityreenikuume, missäköhän kuumelukemissa me ollaan tiistain reenipäivään mennessä? Aah, hieno päivä, kyllä nyt iltapäiväunet maittaa :o)