Kyllä on kummallinen pääsiäisloman aloitus sanon mää! Jouduin eläilääkärille nivelkuvauksiin ja hammaskiven poistoon, karseeta touhua. En ehtinyt tsekata paikkoja ollenkaan, kun se lekuri jo tuikkas piikin persuksiin. Ja mää huusin kuin pieni possu!! Ja sitten kuvattiin lonkat, selkä ja kyynärpäät yhessä rytäkässä. Lääkäri antoi jo alustavia lausuntoja, mutta kennelliittohan ne sitten virallisesti tarkastaa ja luokittelee. Mää koitin emännälle kyllä sanoa, että priimaa ne on kaikki tyynni, mutta eihän se mitään usko! Ja sitten se oli niiiin helpottunut, kun lääkäri kertoi, että lonkat on luultavasti aata, kyynärät nollaa ja selässäkään ei näy mitään poikkeavaa. Mutta jostain ne jumit sinne kuitenkin aina tulee...Lääkäri määräsi nyt kolmen viikon tauolle agilitystä (niiiiin pitkälle!!!) ja siihen päälle vielä tulehduskipulääkekuurin. Ja kielsi kaiken riehumisen ja hyppelyn - hmm, siinä on haastetta! Eniten tässä nyt harmittaa, kun ens viikolla olis ollu reeneissä koirienvaihtoa luvassa. Odotin jo innolla, että ketä pääsen käskyttämään ja kuka saa kunnian yrittää pysyä mun vauhdissani. Ja ei se olis emännällekään tehnyt pahaa, sille vois olla pikkusen hankalaa antaa suullisia ohjeita kuuleville kanssasisarilleni. Mää jo hieroin karvaisia tassujani ja nautiskelin ajatuksella, kuinka ne muut aattelee kuuron koiran ohjauksen poikkeavan muusta ohjauksesta vain äänenkäytön puuttumisena. Siinä voi olla jokunen muukin huomioitava juttu. No, saamme varmasti kokeilla vaihtoa jollain muulla reenikerralla.
No, nyt alkaa leppoisat ajat. Hymy on valkoinen, kun hampaista on poistettu hammaskivi ja ne on kiillotettu. Ihan kiva, voin keskittyä kulmakunnan neitojen hurmaamiseen!
Hyvää pääsiäistä kaikille! Älkää syökö pääsiäismunia, ainakaan kovin montaa!
Mää oon Carlos eli tuttavallisemmin Carpo tai Capo. Kerron nyt teille kaiken kuuron koiran elämästä, minulla on nimittäin asiasta viiden vuoden vankka kokemus. Olen rodultani Schapendoes (hollannista kotoisin oleva paimen) ja olen ollut syntymästäni kuuro. Mää tykkään agilitystä, herkuista, metsälenkeistä, lumesta ja kaikesta touhuamisesta. Toivottavasti mun jutuista on apua jollekin, joka painii samojen asioiden kanssa, liittyi ne sitten kuurouteen, koiruuteen tai koiran elämään yleensä
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
lauantai 2. huhtikuuta 2011
mummulassa
Vihdoinkin pääsin taas kotiin. Olin viikon mummulassa serkkukoirien Onnin ja Pessin ilona tai lähinnä viikko meni poikien järjestykseen laittamiseen. Ensimmäisen illan istuin ulkona lumikasan päällä ja nautiskelin omakotitalon pihaelämästä. Taisin kyllä olla se joka elämää siellä pihalla piti. Mummu jo vähän huolestui, että palellutanko takapuoleni kiinni lumikasaan, kun istuin ulkona kuin tatti pari tuntia. Ehei, ajattelin tehdä heti selväksi naapurustolle, että oon tullut pitämään niille kulmille jöötä. Ehkä odotin myös vähän emäntää, mutta jo toisena päivänä päätin, että otan mummun varaemännäkseni ja pidän sitä tiukasti silmällä. Meinasin vissiin omia mummua vähän liikaakin, kun sain tupenrapinat, kun aloin murista Onnille ja Pessille, jos ne meinas tulla kanssa rapsuteltavaksi. Ruokaa sain muuten yllinkyllin, mikä on erittäin tärkeä asia. Söin oman ruokani lisäksi myös serkkupoikien pöperöt. Tavallinen olotilani jatkava nälkä ja koko ajan jano -olotilani oli hetken tyydytettynä. Onni ja Pessi ei oikein ymmärrä hyvän ruuan päälle. Nyt oon kotona ja oon tosi väsynyt. Menee varmaan tämä viikonloppu lepäillessä ja toipuessa mummulan reissusta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)